"Päivät ovat kuin horteisten kylmien öiden
valoa
tai musta, pitkä tunneli, jonka päässä näkyy
vain janoa, sanoa
en osaa sitä paremmin, itkisin nyt vaikka selvinpäin
katson taakseni ja suolapatsaaksi näille
kulmille jäin

Saat vastustamaan Jumalaa, saat vastustamaan koko maailmaa
loveen langennut
olen, en tiedä onko ilta vai aamu
olen elänyt kanssa elävien
nyt kuolen pois kanssa kuolleiden
loveen langennut
olen ja kuljen kalpeana kuin haamu

Loveen langennut
olen ja kuljen kalpeana kuin haamu
loveen langennut

Kuljen kuin pikkupoika, tuijotan kenkiäni tai katua
ei ollut prinssiä, ei prinsessaa, ei ollut kaunista satua
vaan katua
en osaa ja vaikka pullostani ei riitä ehkä kuin huikkaan
silti sille laulan ylistystä, sen suojaan
povariin tuikkaan

Näen näillä sameilla silmilläin,
kun se saapuu
kuolema kulkee mustissaan,
ja kaatuu
vihdoin maailmani,
enkä osaa pelätä
enää kovaan maailmaan
ei tarvitse herätä

Loveen langennut
olen ja kuljen kalpeana kuin haamu"